torstai 2. heinäkuuta 2015

Yhteinen elämä


Avioliitto
(substantiivi)

Kumppanuus, jossa rakastetaan, kuunnellaan, tuetaan, annetaan anteeksi. Siedetään likaisia sukkia lattialla ja hyväksytään se tosiasia, että vaimo on aina oikeassa.

Kahden ihmisen projekti, joka onnistuu rakastumalla usein ja tulisesti - omaan puolisoon, uudelleen ja uudelleen. 

Yhteinen elämä, jossa tärkeintä on sanoa anteeksi, minä siivoan keittiön ja voisin vaikka hieroa hartioitasi.



Tässä viime päivinä ja viimeisenä kuluneena vuotena on tapahtunut monia asioita. 
Aikuisuuteen kuuluvia asioita.
Rajojen asettamista.
Suuntaamista hyvään.
Pois kuluttavasta ja mieltä jäytävästä.

Yksi elämä.
Se on tosiasia.

Ystävämme on alkanut tekemään tiettyä hoitomuotoa ja minä sain kokeilla sitä reilu viikko sitten sunnuntaina.
Sen seurauksena, itsestäänselvä asia, oma perhe, näyttäytyi aivan uudenlaisena.
Omana perheenä. 
Täynnä elämää.
Täynnä rakkautta.
Täynnä hyväksymistä.
Täynnä ehdotonta totuutta.
Suoraa rehellisyyttä.

Rehellisyys on ihmeellinen asia.
Olen monen vuoden ajan ihaillut rakasta ystävääni, joka sanoo asiat suoraan ja rehellisesti.
Olen oppinut matkan varrella paljon, loukkaantunutkin ehdottomasta rehellisyydestä, mutta oppinut arvostamaan enemmän kuin mitään suoraa puhetta.
Sekä sen, ettei siitä pidä loukkaantua niin ehdottomalla tavalla.
Asioista voi puhua.
Asioista voi keskustella.
Saa sanoa, mitä mieltä on.
Voi uskoa siihen, ettei toinen poistu viereltä.
Vaan asioista voi puhua niiden oikealla nimellä ja luottaa siihen, että ystävyys kantaa.
Asiat riitelee, ei ihmiset.
On monia mielipiteitä, on erilaisia näkökantoja.
Viime sunnuntaina halaus ja hymy tuntuivat erityisen hyviltä.
Niinkuin joka kerta, kun ne tulevat sydämestä.





Rakkain.




Juhlapäiviä.
Rakkaita, tärkeitä ihmisiä.
Päiviä täynnä rakkautta.









Ja niin pysyvät nämä kolme; usko, toivo ja rakkaus.
Mutta suurin niistä kaikista on rakkaus.

M ja Koo, tuhlatkaa toisiinne rakkautta!!



Mitkä häät.
Tunnelma!!
Kesänpäivä täynnä <3 ...