perjantai 24. lokakuuta 2014

Se tavallinen arki.


Maailman parhain arki.
Ihanko missään en olis koskaan ikinäkään käynytkään.
Pois ollutkaan.
Viikkoa ?!

Sama kaaoksen hallinta.
Päivästä toiseen.
Ennakkoon suunnittelemista ja tilanteiden improvisointia.
Eilenkin yksi sinne, kaksi tonne, yksi johonkin muualle, ai, ja yksi vielä.
Yhden kaveri ja toinen tonne.
Moro.
Päiväruoat ja yhtäkkiä huomaan, että mulla on tilanteeseen AI-VAN liian pieni auto.
Että kaks jää vielä yli...
Odottakaa postilaatikon vieressä, isä on jo hälytetty apuun.
Onneks.
Aina se ei TO-DEL-LA-KAAN ole vaan yksinkertasesti mahdollista.
Juuri mikään...

Kukaan, joka ei tällasessa hullunmyllyssä asu, ei usko sitä, ettei me edes kuulla toisiamme.
Äänet hukkuu metelin alle ja aina luvataan että jos sitten illalla.
Ehdittäskö me puhua sillon?

Eikä usein ikinä ehditä.
Isoja asioita valuu vaan läpi.
Kunnei kukaan enää lopulta muista, eikä jaksa, eikä ehdi.

Huraa.
Arjen kaaos.

Kaaoksesta toiseen.
Koulutehtävät odottaa.
Kaksi sosiaalioikeuden tehtävää.
Sen verran sain matkareflektion jälkeen aikaseks, että edes AVASIN SAMKin sivut ja katoin tehtävää.
Sosiaalioikeus.
Mitään en ymmärtäny.
Eipä paljoa turhauttanu.
Satamiljoonaa kirjainta ja aivot tökkää sitte niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin lujaa vastaan ko vaan voi!

Ehkä eniten ärsyttää siinä se, että opetus on verkossa.
Nii just.
MIKÄÄN ei korvaa elävää opettajaa luokan edessä, joka kertoo esimerkkejä ja opettaa.
Ehkä mulla on tässä kaikessa niin sairaan suuri kynnys, että asenne tulee jo tehtävien edelle.
Ei auta.
Tehtävä ne on.
Mutta ei tänään.
Sunnuntaina kai sitten.
Pakkokin.
Koska ens viikolla tarvii olla valmista ja lukkari ON täynnä.

Mur.
Arki.
Saako hetken levätä vielä huikeissa maisemissa.
Saahan?





Singerin kahvila, jonka saksalaiset Singerit piirrättivät arkkitehdillä.
Alakerrassa ihana kirjakauppa, josta voi ostaa kirjoja, postikortteja ja suklaata.
Ehkä ensi kerralla kahvilaan?





Naapurissa sijainnut Kazanin katedraali.
Huikea illankin valossa.












Ei kommentteja: