maanantai 6. lokakuuta 2014

Kirpeä syksy.



Haettiin tänään isovanhempia lentokentältä. 
Kaikki lentoterminaalista ulos tulleet olivat niin ruskeita ja iloisia.

Oi että.
Mä niin haluiaisin, että meidän perhe lentäis yhdessä.
Pienimmät lapset eivät koskaan ole olleet lentokoneessa, vanhin kerran, joukkueensa kanssa.

Se olis mun haave.

Tää toinen haave, opiskelu, se menee eteenpäin ko juna.
Ei sillä, että tehtäviä niin yhtään innokkaasti tekisin, vaan aika kuluu lu-jaa eteenpäin.
Tehtävät kasautuu ja mieli ei jaksa alottaa yhtään niistä.

Jollekin juur juttelin viime vuodesta. 
Viime vuonna kävin töissä ja opiskelin.
Ja jaksoin.
Kunnes en enää jaksanut.
Oli pakko jättäytyä järjen kanssa opintovapaalle.
Ja silti on vielä sellanen tunne, etten saa mitään tehtävää alotettua.
Koulussa käyn ja tehokkaasti käynkin, päivän pari viikossa Friitalassa asti pyörällä ja takasin sekä opiskelut Samkilla, mutta muu...
Huh.
Takki tyhjä.

Eikä sitä oikeen parane sen enempää ihmetellä.
Yritän armahtaa, kenenkäs muun kuin itseni siinä kohtaa.

Sitä en tiedä, miten niiden deadlainien kanssa käy...

Nyt juur en silti jaksakaan ajatusta tehtäville laittaa.
Lauantaina suuntaan kohti Venäjää.
Ensimmäisen kerran elämässäni.
Koulupäivät siellä on englanniksi ja juuri tänään sain tiedon, että koulupäivät Venäjällä tulevat olemaan pitkiä.
Eli voi olla, että nähtävyydet saa aikalailla unohtaa.

Mutta jos jättää pelon pois matkalaukusta, niin avoimin mielin.
Kokemus.
Kerran elämässä.
Once in a lifetime.

Ja hurjan lujaa tää life time muuten meneekin.
Se on ihan yks keikaus ja tässä kohta kattoo peilistä nelikymppinenneljänlapsenäiti.
Kriisiä välttää se, että kaikkea ja kaikenmaailman ihanaa ja vähemmän ihanaa on tehty ja koettu ja edessä on kaikkea ja kaikenlaista.

Hassua.
Se koulutus Venäjällä.
Sen aihe on kriisinhallinta.
Mutten usko, että se kriisi koskee lähestyvää ikäkautta ;)


Lentopallokerhoa, liikuntakerhoa, asioiden unohtelua, ekaluokkalaisia, pyöräilyä, päiväruokaa, rutiineja, aamupalaa, pyykkiä, kahvihetkiä, iltapalaa, koulua, välipalaa, jäähallia...
Arki.
Syksyinen arki.


Kotitiellä.
Ja lähimettässä.



Lettipäiviä.
Toppatakkia.


Kotitie.
Kertaakaan ennen en ole pysähtynyt ja ottanut omasta kotitiestä kuvaa.


Monen arkipäivän parhain motto...



Lapset ja rakkaus, huuto ja mekastus.
Arki.
Syksyinen arki.






Ei kommentteja: