Niin se Arki alko.
Ja opiskelu.
Ja päiväkoti.
Ja tietenki poikien koulut.
Arki.
5.30 soi herätyskello.
Aamuseittemältä alkaa pyöräily, jotta ehdin koululle hyvissä ajoin.
Aika intensiivistä.
Ja niin tärkeää kaikki samalla.
Viideks olen jo kotona.
Onneks pääsin ruotsin tasokokeesta läpi, muutoin päivä eilenki olis kestäny seittemään.
Opintovapaa on ihan ehdoton.
Päivät on niin pitkiä ja energiani menee nyt kaikki niihin.
Tuntuu, ettei kotiin jää enää mitään annettavaa.
Kesä alkaa olla muisto.
Pakko kaivaa sormikkaat ja pipo.
Näpit jäätyy matkalla.
On jo niin kylmä aamusin.
Vaikka todellisuus ja arki vie paljon, on takaraivossa silti edelleen kiitollisuus.
Moni on sanonut, miten paljon sosionomin opiskelut kiinnostavat.
Toivon todella, että yritätte.
Koulutukseen ei ole helpointa päästä, mutta yrittää kannattaa aina.
Tämä antaa jo opiskellessa niin paljon!
Saati sitten työnä.
Opiskelu SAMKin alla on ihan parhainta, mitä tiedän.
Arki on vaan kovaa.
Neljän lapsen, äitiyden, naiseuden, vaimouden, kaikkien niiden yhdistäminen ei ole joka päivä helppoa.
Mutta yrittää kannattaa.
Aina.
Arjen Sankarit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti