sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Kirpparilöytöjä ja kupit.




Pieni hetki kirppareilla kannattaa (yleensä) aina.
Niin harmi kun niitä pieniä hetkiä on vaan niin hirveen harvoin.
Kaikki aika menee nykyään koululle ja loput työhön.
Ja mitä jää, niin ne menee kotona tehtäviin koulutöihin.
Sanoja on
koulu
työ
&
koulutyö ..
Rippunen jää perheelle.
Joskus, mutta vain niin aniharvoin, jää aikaa pienelle lenkille ystävien seurassa.
Kuten tänään! 
Oi miten ihana oli saada ulkoilmaa ystävien seurassa <3

Ihan liian harvoin yhtään mitään...
Mutta hoen koko ajan 
ettei-tää-voi-olla-lopullista-tää-on-vaan-väliaikasta - mantraa ...

Ja vieläkin on niin ihmeellistä että mä tosiaan saan ja todella voin opiskella.
Kun luulin (kuten tyttölapsenkin kohdalta) että tässä elämässä sitä ja niitä ei vaan tapahdu.
Mutta molemmat haaveet on käyneet toteen.
Ja niistä osaan olla kiitollinen, vaikka kaikin tavoin väsyttääkin.

Eilen oltiin kummipojan synttäreillä ja tänään kummityttären synttäreille.
Ei tällasta olekaan, VAPAApäivä.
Niin kertakaikkisen ihanaa nähdä ihmisiä <3

Ai niin.
Ne kirpparilöydöt.
Uusi (!!!!) peitto, ihan kokonaiset 5e.
Sekä hurrikaani 6e.

Mä niin rakastan kirppareita.
Aijjuu.
Enkä ole perhekunnastamme ainoa.
No toki lapset saa sieltä lähes aina myös jotain, 
mutta Armas ...
Noudatti neuvoani olla miettimättä yhtään kauemmin ja vaan napata mukaansa ja niinhän tuo nappas.
Ja kyltti näkyy takanreunalla ...

Anoppiarmas osti nämä hurrrrrrmaavat pilkkukipat! 
Aivan niin kevätvärit!
Niistä on jo vedetty tummaa suklaata ystävän puolesta, pähkinöitä, lapset syö niistä keksejä.
Ihanat!

Ps. Kevätvärit serveteissäkin.
Selkeesti!










torstai 20. helmikuuta 2014

Ystävänpäivä.


Ystävät.
Elämän tuki ja turva.
Tiukat tilanteet, surut ja ilot.

Kuunteleva korva on parasta mitä voin antaa.
Mikään ei ole hienompaa kuin istua ja kuunnella ja kuulla.

Ystävänpäivä on niin joka päivä.
Se ei perustu lahjoihin, ei titteleihin eikä mihinkään muuhun.
Se on sydämen asia.

Toisesta välittäminen, myötäeläminen ja onni ja ilo.
Kaiken jakaminen.
Ja kun joskus on aikaa auttaa ja antaa, se on parasta.

Ystävät, olette minulle niin kovin rakkaita!
Kiitos kaikista hetkistä ja päivistä ja tunteista.
Kiitos kun luotatte ja jaatte.
Kiitos suurimmasta, 
Ystävyydestä.




Alla kuvia ystävänpäiväherkuista.
Ehkä herkullisimmat värit, ikänä.
Ja näistä tulee ihan kevään tuntu.
Pastellia, valoa.
Edes kynttilän ja sähkövalon muodossa.
Oi tule kevät PIAN.













tiistai 11. helmikuuta 2014

Pänttäys ja elävien kirja.


She looks like woman.
Praise the Lord!

Tunne oli tänään tällainen.
Enkä vähättele yhtään.
Oi luaja mikä mahatauti.
Luulin sitä perjantai-illan houreissani lihassärkyjen kera influenssaksi.

Olen kerran sairastanut influenssan kun Prinsessa oli pieni.
Lihassäryt muistutti influenssaa.
MITEN voi mahatauti olla noin kaamea ?!

Nyt vedän kaksin käsin jo mandariineja.
Pikkuhiljaa elektrolyyttiliuoksen (!!!) kautta sain siirryttyä keittoihin ja vichy.
Oi tuo jumalten juoma.
Vichy hei, se perinteinen ihana vichy.
Nyt näköjään join sitä pullokaupalla, koska kaikki on loppu.

Oi ihanaa olla hyvinkin elossa.
Terveys.
Se on niin aliarvostettua.

Seuraava etappi hengissäpysymiseen on päihdetentin lukualueen läpi kahlaaminen.
Mutta en jaksa yhtään ahdistua megalomaanisesta alueesta.
Sillä kun on perheen viimeisenä selättänyt tämän taudin, useampi satasivuinen (vai onkohan sivuja peräti tuhat???) tenttialue ON voitettavissa.

Iloa ja valoa.
Mandariinien tuomaa voimaa.

Tänään on Suuri Päivä.
Kiitos modernin lääketieteen, mulla on vahva usko että Ystävillä on kaikki hyvin <3











keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Kuhinaa ja kirpparilöytöjä.




Aloitanko?
En aloita.

Hurjaa on.
Arvatenkin.

Yhä edelleen mennään lähes poikkeuksetta
kaavalla 5 koulupäivää, 2 työpäivää.
Yhteensä 7 päivää, eikös..

Synttärikutsut lähti yhteisesti vanhimmalle ja nuorimmalle pojalle, mutta väliin ehti oksennustauti.
Ihanaa?
No ei.

Jos painaa normipäivät päälle niin nyt alkaa jo painaa päihdetenttikin päälle.
Tulostin tänään vasta osan materiaalista ja...
Yritän kaikin keinoin välttää tätä tuskaa ja pikkasen kyllä jo ahdistaa mutta.
Ei kai tähän muu auta kun jonkun ajan repiminen jostain ja lukeminen.

Kamalaa marinaa.
Elämässä on isompaakin.

Onnellisuus ei ole aina vakio.
Parisuhdeaikaa ei enää ole. 
Ja siitä mä ja Armas ollaan ehkäpä samaa mieltä.
Eilen kaipasin jo kainaloa niin paljon ettei mitään rajaa.
Mutta ruuhkaArki jyrää nyt kaiken.
Unesta yritän pitää kiinni. 
Ilman sitä ei vaan kertakaikkiaan jaksa.

Noni.
Lupasin lopettaa marinan.

Eilistä iltaa piristi vartin tehokas kirpparikohnaus.
Vartti.
Säälittävää.
Mutta surkean lyhyestä ajasta huolimatta löytöjä tuli.
Muutama euron sisustuslehti.
Muutama euron tuolinpäälinen.
Ja kaiken kukkuraksi jälleen yksi Kaunotar.
Joku ah niin kätevä oli jo valmiiksi tuunannut tämän niiiiiiin kauniiksi.
Kurkkasin pohjasta että tämä on ennen ollut kokonaan kullan värinen.
Jollain on käsityön upea lahja.
Oli ilo ostaa.
Ja enemmänkin.

Marina seis.
Meillä on terveyttä, kunhan tämä oksennustauti lähtee lopullisesti tällä kertaa pois.
Ajattelen ystäviäni.
Loved ones.