Normaalit ihmiset siivoavat kerran viikossa.
Yleensä perjantaisin.
Tuulettavat matot ja petivaatteet.
Kuinka ihanaa onkaan aloittaa lauantaiaamut, vapaat päivät, kun koti on siisti ja puhdas.
Vaikka käymällä koko perhe aamupäivällä kahvilassa ja kaupungilla.
Normaalit.
Meillä homma menee niin että kun siivousrumba alkaa, päivällä ei ole mitään väliä.
Kuten esimerkiksi tänään.
Tärkeintä meidän siivousrumbassa on se, että mulla on riittävästi päiviä ja virtaa viedä urakka loppuun asti.
Joka päivä joku huone.
Ja tässä kohtaa suurehko talo ei ole siunaus, trust me.
Urakka ja kauhee homma.
Mä panostan enemmänkin siihen että voin jumittaa värittämään My Little Ponya tai hyppimään yhdellä jalalla laattalattialla väistellen mattoja jotka on leikisti meriä...
Hyppään teinin viereen ja kysyn oikeesti että mitä Sulle kuuluu.
Askartelen naapurin ja oman tyttöni kanssa pikku pääsiäispupuja
ja lauantaiaamu voidaan alottaa puolentoista tunnin tanssipelillä.
Joskus sitä järkevästi miettii että olispa meilläkin tai mulla se perjantairutiini.
Toisaalta yhtäkään mylittlepony-piirustushetkeä tai ekstempporee retkeä en kadu.
Siivota ehtii aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti