maanantai 18. maaliskuuta 2013

Siivous(päivä)viikko.



Normaalit ihmiset siivoavat kerran viikossa.
Yleensä perjantaisin.
Tuulettavat matot ja petivaatteet.

Kuinka ihanaa onkaan aloittaa lauantaiaamut, vapaat päivät, kun koti on siisti ja puhdas.
Vaikka käymällä koko perhe aamupäivällä kahvilassa ja kaupungilla.

Normaalit.




Meillä homma menee niin että kun siivousrumba alkaa, päivällä ei ole mitään väliä.
Kuten esimerkiksi tänään.

Tärkeintä meidän siivousrumbassa on se, että mulla on riittävästi päiviä ja virtaa viedä urakka loppuun asti.

Joka päivä joku huone.

Ja tässä kohtaa suurehko talo ei ole siunaus, trust me.

Urakka ja kauhee homma.

Mä panostan enemmänkin siihen että voin jumittaa värittämään My Little Ponya tai hyppimään yhdellä jalalla laattalattialla väistellen mattoja jotka on leikisti meriä...

Hyppään teinin viereen ja kysyn oikeesti että mitä Sulle kuuluu.

Askartelen naapurin ja oman tyttöni kanssa pikku pääsiäispupuja
ja lauantaiaamu voidaan alottaa puolentoista tunnin tanssipelillä.




Joskus sitä järkevästi miettii että olispa meilläkin tai mulla se perjantairutiini.

Toisaalta yhtäkään mylittlepony-piirustushetkeä tai ekstempporee retkeä en kadu.

Siivota ehtii aina.



sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Sunday, lazy Sunday.



Kevät.
Jooko.
Joohan.

Tuo aurinko.
Se on ihan valtavan ihana.

Tuo neljävuotiaan nuorimmaisemme uhma.
Se ei ole ollenkaan niin valtavan ihanaa tuo uhma.
Ei.

Mutta siitä selvitään.
Se nyt on kait murheista aina pienin.






Teki mieli ohimennen nyppästä lipastoon kiinni ja kulettaa.

Siippa sano ensteks ei.
Ja autto kuiteski.

Mainio siippa.

Eikä se aina niin pysyvää ole tuo lipastojen paikka.
Kun tulee taas se fiilis nyppästä ni nehän siirtyy.

Mutta kauneinta kaikessa on se, että aina voi pysähtyä 
muistelemaan ihanaa Aunea.

Oi kuinka ikävä.
Ihana Aunemummu.










Sunnuntai. 
Päivistä rennoin.

Suunta silti kohti pulkkamäkeä, mummulaa, kirpparia ja ehkä salia.
Sweet.

Suloista sunnuntaita.











keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Puhtaat Valkeat Lakanat.





Arjen yksi parhaimmista puolista.
Rojahtaa sänkyyn johon on juuri pedattu puhtaat lakanat.

Arki alkoi aamulla seitsemän aikaan.
Puoli kymmeneltä silitin jo aamulla pestyjä lakanoita ja tyynyliinoja.
Pesukone oli siihen mennessä jo pyörinyt kolmasti pyykkiä.

Aikainen lintu ja mato, miten se menikään.
Mutta ihme jos suuta repii jo heti puolenpäivän jälkeen ...





Helsingistä selvitty.
Selkä ruvella ja miljoona kysymystä.

Aloitin arjen selvittämällä kysymysvyyhtiä kysymys kerrallaan pienemmäksi.
Pikku askelin ...

Mitään en tulevasta elämästä vielä tiedä.
Otan sen askeleen kerrallaan.




Yksi pyhä lupaus on nukkua enemmän.
Ja kun noita lakanoita katsoo niin miksei niissä voisi viihtyä pidempäänkin, mihin ihmeeseen tässä on kiire.
Mutta tämä Arki.
Se vaan On.



Oi pääsin katsomaan Anna Puuta tässä taannoin.
Ja hullaannuin.

Mun mielestä uudella levyllä oleva biisi 
Antaudun,
ei sitten erinomaisempia sanoja vois tähän arkirumbaan olla!

Ja mä niin tiedän kuinka moni yhtyy Annan sanoihin.


"Rahat karkaa käsistä
Nimet hukkuu mielestä
Nyt mä koitan keksiä miksi sinuun rakastuin 

Kun arki ajaa tankilla
Keittiö kovat piipussa
Etsin jotain valkoista jota voisin heiluttaa

Antaudun...

Muu saa mennä mutta minä pidän Sun.


Nuoruus lakkaa huomenna tänään taikka torstaina
Enkä jaksa tanssia enää aamukuudelta
Kun loppu tulee lopulta
Olkkarin karmit kaulassa
Me mennään hetki piilosta
Kunnes se löytää mun

Antaudun ...

Muu saa mennä mutta minä pidän Sun."

-Anna Puu-








Meinasin toivottaa hyvää maanantaita.
Kunnes todellisuus palasi ja tajusin että on jo keskiviikko.

Jestas.
 MINNE aika menee ja valuu?
Tarvii lopettaa sen valuminen.

Ja hoitaa asioita.