keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Julen.


On tätä odotettu.
LOMAA!

Joulupäivä.
Toinen pesukoneellinen pyykkiä pyörii.
Uudet Manchester United lakanat nuorimmaiselle pojulle ja iskän Ässät kylpytakki.

Ihania lahjoja.
Ihana aatto.

Maailman kivoin yöasu.
Kaunein tyyny silkkinauhassaan.
Käsityönä tehtyjä villasukkia koko perheelle <3
Aleksi sai vihdoin Ellan kaverikseen.

Ja kuusi.
Joulu tarvi muuta.
 Kuusesta tulee meille joulu.
Meillä ei vaihdeta jouluverhoja.
Ei joululiinoja.
Ei joulumattoja.
Ei juuri muutakaan.
Kuusi yksistään riittää täysin.
Ja lapset saivat sen koristella. 
Yhtä ainoaa pehmosydäntä korjasin oksalta. 
Siinä kun roikkui jo kaksi muuta koristetta samassa oksassa ja oksa oli taipunut lattiaan saakka.
Nuorin kummityttö sattui juuri sillä hetkellä olemaan kylässä ja hän sai myös silmät tuikkien koristella meidän kuusta.
Olla osana tärkeää hetkeä.

Kiireetöntä oleilua.
Ja vaikka koulu ja työ käy mielessä, useasti päivässä, yritän antaa mennä painon tunteen ohi ja keskittyä olemaan.
Tärkeimpään.

Family.

Vielä kun sais olla ystävien kanssa. 
Kaikkien.
Ihanien.
Kiireettömästi.

Kysyä, 
"Mitä kuuluu??"















lauantai 21. joulukuuta 2013

Joulunodotus.

Ihmeen rauhallista.
Ottaen huomioon että kohta on aatto.

Näin tän pitäis aina mennä.
Aikaa olla paikallaan.
Juoda glögiä ja nauttia seurasta.

Joulumusiikkia.
Siippa osti Raskasta Joulua levyn ja se ON hyvä.

Mä oletin että kaikesta tulee hirveä säätö.
No, lahjat on vielä suurimmaks osaks paketoimatta, mutta tänään oli aikaa siivota ja sen jälkeen vaan seurustella.

Tässä on vielä aikaa paketoida.
Tänään ei enää jaksa.
Mutta jos sitte seuraavana yönä.

Ja aatonaattona töihin.
Kouluhommat painaa sydäntä, mutta olen yrittänyt tunkea ne aivolohkojeni johonkin takaosaan.

Ensin joulu.
Rauhallinen sellainen. 

Joulukuusesta oli hyvä aloittaa. 
Ja koristelusta vastasi kolme pienintä sekä nuorin kummityttömme.

Joulun jälkeen on sitten otettava aika tehtävien tekemiseen. 
Mutta vasta sen jälkeen kun on ensin sylitelty ja otettu aikaa rauhoittumiselle.
Vietetty aikaa.
Perheenä.

Ihanaa joulunodotusta <3
Joulu tulee.
Vähemmälläkin.








sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Peili.


Kaiken hulluuden keskellä aloin toteuttamaan sellaista hulluutta, minkä järjellistä selitystä en ole keksinyt.
En siivoa joulua varten, joten minkä hemmekon takia mä aloin siivoamaan KAAPPEJA?
TAI ASKARTELUNURKKAA?

En voi käsittää.
Tajusin vasta jälkeenpäin, että mitä ihmettä mä olen tehny.
Mä INHOAN kaappien siivoomista ja kaiken vähiten ny jouluks. 
Tässä on miljoona muutakin hommaa kuten KOULU ja TYÖ.

Ja meikämimmi vetelee poikasten kaappeja alas kauheisiin talonkorkusiin läjiin ja nih.
Lajittelee ja siivoaa.

Mä luulen nyt sitte että meillä se joulu vietetään siis joko

a) Nooan vaatekaapissa
b) Emilin vaatekaapissa

tai tää c-kohta on kans hirveen kiva eli

c) mun askartelunurkassani

Tässä siis hulluuden ilmentymä ja siitä seurannut siisteys.
Nooan vaatekaappi siis.



Ja tässä tämä toinen hulluus.
Tämä kuva on siis BEFORE...


Ja tässä AFTER the madness.
Eli siivottu askartelunurkkaus.








Ehkä muuten sarjassamme maailman hienoimmat kirpputorilöydöt.

PEILI 10e
PÖYDÄNJALAT 3e/kpl eli 6e yhteensä
PÖYTÄTASO pelastettu jätekuormaan joutumasta eli 0e



Vielä on paljon rojua ympäri pientä askartelunurkkaa.
Mutta himskatin hyvältä näyttää jo.
Madness tai ei.
Hyvä puuska anyway ;)



sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Sunnuntai.


Kohta pienenSuuren miehenalun synttäreille!

Sen jälkeen odottaa se 30 sivun satsi sekä lapsuusväittelyyn valmistautuminen.
Etiikan tehtävän korjausta en edes yritä ajatellakaan.
Sille on pakko löytää ens viikolla vasta aika.
Tähän samaan hyömyyn en sitä ehdi tunkea.

Ajattelin aamulla Leineperin joulumarkkinoita.
Voi kunpa sinne käymiselle olisi ollut aikaa.
Markkinat on aina niin ihania.
Siellä olisi ollut vaikka mitä.
Mutta aina tulee seuraava joulunaika.
Onneksi.

Vähän jo tonttuja eilen illalla paikalleen.

Yllätyksekseni joulun kaunein valkoinen kukkanenkin oli jo tehnyt viisi suurensuurta kukkaa.
Ja toinen varsi aukeaa kohta.

Oi kaunotar. 

Leppoisaa sunnuntaita!











lauantai 7. joulukuuta 2013

Kaksi kukkaa.

Ei ihan putkeen.
Nyt jo tuli etiikan tehtävä bongina takas.

Niin yritin tehdä tehtäviä ajoissa ja sanoa viimeiset "heipat" mutta ei auta.
Uudestaan.
Vähän kuten Teletapit.
Mutta tää ei ole yhtään niin hauskaa...

Töitä. 
Se on tosi mukavaa. 
Oh, miten kivoja työkavereita.
Ja niin ystävällisiä.

Mutta tämän kaiken yhdistäminen.
Kaksi työvuoroa takana ja jo täytyy tentteihin lukea yötä myöden...

Aikataulutettua.
30 sivua päivässä.
Se nyt jotenkuten luonaa, mutta mitä siitä jää mieleen niin se onkin jo toinen juttu.

Kymmenen sivua tälle päivälle meni jo.
Kakskymmentä jäljellä.

Tauon antoi kauppareissu.
Ja ruokaostosten lisäksi sieltä tuli mukaan kaksi ihanaa joulun kukkasta.
Vaaleanpunaisia. 
Muita ei maailman parhaassa lähikaupassa ollut.
Mutta miksipä ei?
Vaaleanpunainen on kaunis väri.
Ja asuuhan meillä yksi prinsessa.
Ja voin vaan kuvitella kun näissä alkaa kukat aukeamaan niin ne taitaa olla pikkuprinsessan mielestä maailman kauneimmat kukat...

Rentoa lauantai-illan jatkoa.
Hengitellään ja ollaan stressaamatta <3
(tällä mantralla meinaan mennään)


Nyt järjestellään prinsessan tussikyniä.
 Tärkeää hei sekin on. Ette arvaakaan. Toinen toistansa ihanampaa ja kauniimman väristä. Hoen itelleni, että sitä kerkee lukemaan sitten taas. Sitä yötä myöden...









torstai 5. joulukuuta 2013

Huh.


Lähestyvä joulu.
MITEN kesästä saati syksystä humpsahti aika niin, että ei tässä montaa päivää enää ole.
Ehkä se sitten vaan on niin, että aika kuluu kun on niin mukavaa.
Koulu itsessään on suunnattoman raskasta kaikkine miljoonine tehtävineen.
Mutta.
Opiskelukaverit.
En olisi ikinä voinut kuvitellakaan että niin ihania mimmejä onkaan.
Ikäero ei tunnu.
Ei missään.
Yritän välttää ikäni tuomaa kokemusta, mutta tyrkkään sitä aina sinne, missä sitä tarvitaan.
Olematta koko ajan se äiti-ihminen.
Mutta ei tästä iän tuomasta haittaakaan ole.
Päinvastoin.

Aamu käynnistyi nuorimman pojan korvapoliklinikka-ajalla.
Kitarisaleikkaushan siellä sitten häämöttää.
Ja äidille se on kova paikka.
Saattaa jo kohta kahdeksanvuotias leikkaussaliin ja pysyä samalla tyynenä ja rauhallisena.
Ja itkemättä.
Itken sitten kun näen hoitajan ottavan Emilin käteen kiinni ja ovet sulkeutuvat.
Itken vasta sitten ...

Tänään on ensimmäinen työpäivä.
Ensin on koulupäivä.

Nyt nähdään, paljonko yks neljän lapsen äiti jaksaa.
Testataan.

Ja hengitellään.
Iisisti vaan.
Ruuhkavuosia nää vaan on.
Niinpä ...





Joulu.
Jossain kuosissa jo.
Kauniissa sellaisessa!
Huraa <3







tiistai 26. marraskuuta 2013

Elämä.


Jestas mikä syksy.
Tajusin yks päivä etten oo päivittäny blogiani ikuisuuksiin.
Kuukausi, kaks, puoltoista, mitä täs on menny aikaa?

Koululainen. Tai ehkä paremminkin sanosin että opiskelija.
Aika huimaa, KUUDENTOISTA vuoden tauon jälkeen.
Ihanat luokkakaverit sanovat osuvasti : 
"Jenni, sul on ollu siinä semmonen välivuosi."
Niinpä. 
Toiset pitää vuoden tai kaks, mä kuustoista.
Mutta väliäkö hällä, koulussa ja vielä sellaisessa mistä todella toivon itselleni ammattia.
Ja voitteko uskoa että siellä mä istun ja mietin että kun valmistun niin olen 40.
MINNE on se 16-vuotta menny?

On sen kuudentoista vuoden aikana silti tapahtunut ja aikaansaatu. Lapsia, neljä. 
Oma talo ja paljon velkaa.
 Ihanat häät, joista on jo kymmenen vuotta. 
Ystäviä, liuta.
Syntymiä ja kuolemaa.
Elämää. 

Toivon että kaikki pysyy näin. 
Ja vaikka kaikki tietenkin muuttuu, 
toivon, ettei rakkaus koskaan jätä meitä <3

www.haat.fi



Osu tämä ihana kuva ja päätin laittaa sen tähän. 
Kello.
Siitä on tullu nyt elintärkeä (valitettavasti) kun kuus siis lue (6 !!) perheenjäsentä säntää sinne tänne (lähes) epätoivoissaan ja yrittää ehtiä kouluun, päiväkotiin tai töihin. Kuka nyt minnekin, mutta ajallaan. 

 Miika Kiminki.
 -SK-


Päiväni koostuu lähes poikkeuksetta kiireestä ja koulusta ja tehtävistä. Ja sitten on vielä tämä perhe. 
Meitä pyörittää tätä pesuetta kaks ja välillä tuntuu ettei sekään riitä.
Tarvitaan pojille mummua ja pappaa.
Ja siltikään tuntuu, että aina tää ei riitä. 
Että kuuden hengen pesue tarvii vielä extrakäsiä.
Ei ne ainakaa pahitteekskaa olis.

Ja työt, kaksi kertaa viikossa. 
Aika jännää kun ensin olet lähes 13 vuotta kotona ja sen jälkeen onkin sitten yhtäkkiä kalenteripäivät
 täynnä Elämää.
 Joka kohdassa vaan pelkkää lyikkäriä ja tapahtumaa. 
Mä aina välillä vaan otan ja keitän teet ja raivaan edes soffapöydän tyhjäks ja sytytän kynttilät. 
Hetki siinä ja aina suuri toivo että helppaa edes hetkeks. 

Tällasta. 
Kiire. 
Ja Elämä. 
Mainitsinko ne kaks jo ;)
 Hei. 
Ja jos en vielä maininnut, ihanaa tiistaita.
 Kyllä tämä taas tästä. 
Asenteella ja sillä teellä.