Kaksi valoa.

Lähipiirini tietää että lempivuodenaikani ei ole nyt.

Ihaninta on lämpö ja kuumuus.

Se, ettei tarvitse topata itseään eikä lapsiaan.

Olenkohan mä juuri sen takia AI-NA jäässä.

Aina on kaipuu lämpöön.

Oli sitten kesä tai talvi.

Onhan mulla talvijalkineet, talvikäsineet, talvi sitä sun tätä,

mutta ...

Ök.

Ehkä tää on sitten mun tapa kääntää huomio muualle.

Tökätä jouluvaloja jo LOKAKUUSSA ikkunoihin.

Mutta Armaskin katsoo touhua ehkä siksi inan suopeammin kun sato tätä lunta.

Lapset on ihan hassuja.

Ne hauskat luulee että kohta saa jo avata joulukalenterista ekan luukun.

Ja joulupukki.

Kai se jo äiti ihan pian tulee kun on lunta.

Voi lumi.

Mutta jos tätä tällälailla maalaispsykologisesti ajattelee niin tämä kai tää on,

tää mun vinouma.

Että tätä kylmyyttä kestäis paremmin.

Ja do I need say more, nyt kun on tää sunnuntai-ilta hämärtynyt,

Armas iski takkaan tulen, 

sisustustikkaissa palaa jouluvalot,

ikkunoissa punavalkopilkulliset jouluvalot.

On, on hyvä fiilis.

Ei haittaa kylmyys, ainakaan hetkellisesti.

Ihaninta sunnutai-iltaa kaikille <3

Luxushetkiä vessan pöydällä.

Eikä siihen tarvita kuin 

yks puhdas vessa

kynttilä

ja katkennut kukka

Ja jo on heti kaunista.

Ja ylellistä.

Toi siivoominen.

On sekin.

Ihan oma taiteenlajinsa.

Eikä se vaikeaa ole.

Kaikista vaikeinta on se alottaminen.

Kunhan sen yli pääsee niin puhtaasta, siivotusta kodista nauttii kaikki.

Kunhan äiti jaksaa niin muutkin jaksaa.

Ja lause muuten pätee muuhunkin kuin vessan siivoomiseen ...

Ihanan ihana lilja...

Ai niin.

Tässä yhden Ihanan ja niin taitavan sisustussilmän ja Toteuttajan blogi

http://kotikaupunginlaidalla.blogspot.fi/

Tervemenoa sinne!

Nauttikaa ja ihastelkaa Fridan blogista.

Mä lähden ostamaan uusinta lehteä ;)

J...u

En sano.

Sanonko?

j

o

u

l

u

Tuli vaan mieleen ...

Armastus huokaili kerran tai kaks.

Kysy että ei kai edes tarvi kysyä.

Ei kysynyt.

Antoi hiljaisen hyväksynnän.

Ja sitte lähti.

Edes yksi 

(tai yksi ja yksi, lasketaanko köynnös yhdeksi...)

valo ...

Huomasin että siitä on tasan 22 päivää kun olen viimeksi kirjotellut.

Aika menee.

Ja ihan siivillä.

Mutta nyt taas päivitän.

Jo oli aikakin.

Fiilistellen.

Ihanaa tiistai-iltaa.

Summertime Sadness.

Veivaan ees ja taas Lana Del Reyn Summertime Sadnessia.

Sekö tämän melankolian takana on?

No ei kai.

Kai se nyt on tätä.

Kesä ON ohi.

Ei auta.

Ja sitten tulee suomalaisuuden melankolia.

Syksy.

Pimeä.

Sade. (josta oikeastaan tykkään. sisätiloissa mieluusti kylläkin, kiitos.)

ja kohta tulee lunta.

Huoh.

No ja, mikä ihme se sitten on että vähän väsyttää ja ketuttaa?

Mun mielestä toi lista ylempänä oli jo itessään sevvertta masentava että ...

Mä poltan ihan pirusti kynttilöitä.

Nytkin on tässä koneen vieressä.

Sekä saarekkeella.

Onneksi on ne, sekä ihanatihanat liljat rakkaalta ihmiseltä.

Juur mietein että mitäs sitte kun liljat kuitenkin joskus kuolevat niin 

MISTÄ

mä teen ton ihanan tuoksun takaisin?

Ranskalaiset vanilja tuoksukynttilät uhkaa loppua.

Voi näitä naiseuden katastrofeja ... ;)

Teetä ja vähän vielä Lana Del Reytä.

Jospa sitte taas jaksais.

Phuuh. 

Olkaa te muut ainaki pirteitä ;)

Tai älkää edes pualiakaan niin surkeita ko mä nyt.

( ja YouTubesta soi Lana... ;)